Sairastelua ja mietiskelyä

Enään ei ole edes syksy.. Ainakaan alla olevassa kuvassa, jossa äiti ratsastaa Millellä. Kuva on otettu silloin kun ensilumi satoi, ja miltei saman tien sulikin jo pois. Ja nyt, vaikka on marraskuun viimeinen päivä ei ole kuin pakkasta täällä Pohjanmaalla! Kiuruvedellä varmaan voipi olla lunta, sitä en tiedä, jouduin lähtemään kotiin keskiviikkona, kun sain sitten tartunnan pienimmältä siskoltani. Mulla on vesirokko. Se on kiertänyt koko perheen äitiä mukaan lukematta läpi. 

Ja nyt viimeiset kaksi viikkoa kun olin vielä terve ja opiskelinkin, niin  täällä kotona Jenni sairasti ja äiti liikutti Millen. Äidin tuttava kävi välillä äidin mukana tallilla vähän auttamassa Millen kanssa. Jennikin on tänään jo siinä kunnossa, että lähtee Milleä moikkaamaan. Itselläni tämä rutto onkin sitten vasta aika alku vaiheessa, sillä se alkoi sunnuntaina.. odotan innolla jälkitauteja.

Millestä puolentoista vuoden takainen otos, jossa se näyttää kieltämättä aivan hevoselta! :)

Ärsyttävää kun ei voi olla kunnon talvi, kesääkään ei tainnut olla ollenkaan, ainakin siltä se tuntui, kun oli vain muutamia kunnollisia kesäpäiviä.. Toivon vaan että paranisin itsekin pian ja pääsisin käymään tallilla, edes vaan käymässä, tämä sisällä jumittaminen on aika turhauttavaa. 

Jotakin

Viimeisin ultra on parin viikon takaa ja siellähän se varsa vielä kasvaa Millen mahassa. Mille on ruvennut sen verran pyöristymään, että jollei olisi ollut kantavana niin olisi kyllä ihme ollut. Varsa on tällä hetkellä päälle neljän kuukauden vanha. Samalla käynnillä tehtiin suppea ell tarkastus, joka mahdollistaa sikiövakuutksen hakemisen. Mille sai myös rokotteen virusaborttia vastaan, seuraavat kaksi rokotetta saankin pistää itse.

Mille sai viikko sitten hokkikengät ja tilsat allensa, tosin nyt niistä ei ole kamalastikkaan hyötyä, lumi suli melkein heti pois, varsinkin Etelä-Pohjanmaalla. Millen ollessaan kantavana ei sitä saa hieroa tai sille antaa akupunktio-hoitoja, ne nimittäin saattaisivat johtaa varsan luomiseen. Viimeksi annoin Millelle neulahoitoja kesällä astutuskaudella. Sen jälkeen olen antanut neulahoitoja tuttujeni hevosille, sekä myös ihmisille, tutuille ja myös vähemmän tutuille. Olen myös hieronut monia ihmisiä, se on yhtälailla mielenkiintoista kuin akupunktuuri.

Akuneulat Millen selässä

Tänään tein akupunktion äidilleni. Häntä oli jännittänyt miltä neulottelu tuntuisi ja mitenkä siihen tulisi suhtautua. Pelokkaat potilaat ovat oikeastaan olleet hankalimpia, mitenkä ilmaista, ettei pelkoon ole syytä. Usein onneksi pelko tilat laukeavat ensimmäisten neulojen pistämisen jälkeen, jolloin omakin työ helpottuu. Pisteitä on näet todella hankala löytää jännittyneestä lihaksesta. Ihmiset jotka ovat nähneet hevosille tehtäviä akupunktioita, kyselevät usein, että vääntyvätkö neulat ihmistenkin selässä? Eivät, sillä ihmisten lihakset ovat monta kertaa pienenpiä kuin hevosten laajat ja suuri jännitteisen lihakset, jotka saavat neulan jos minkä laiselle mutkalle. Tuttavani hevosen selästä olen saanut sellaisia neuloja hoidon jälkeen, että on pitänyt ihmetellä mitenkä ne ylipäätään sai pois.

Ehkä alan kirjoitella aktiivisemmin.. ehkä en. Koneella käyminen on kovin turhauttavaa, mutta kirjoittaminen ajoittain mukavaa, ajoittain turhauttavaa. Mulla on ollut monen monta päiväkirjaa, ja oon aina ajatellut, että nyt kirjoitan tätä ahkerasti ja säännöllisesti. Parin viikon päästä huomaankin jo, että olen ainakin viikon jäljessä kirjoittamisesta. Olen miettinyt, että ehkä sitä päiväkirjan pitoa on kahdenlaista- toinen joka päiväistä ja toinen sellaista, että kun jotain tapahtuu, on siitä hyvä kirjoittaa. On harvinaisen turhaa kirjoittaa päivästä, jolloin ei tapahtunut kertakaikkiaan mitään. Ehkä tämäkin stoori riittää tältä päivältä.. tai kerralta :)